..Aamulla kun aukaisin silmäni kaikki tuntui todella oudolta. Olin nähnyt unta ihan oudoista ihmisistä,. Se ei ollut kuitenkaan ihan kauheasti haitannut untani, koska olin kuitenkin nukkunut pitkästä jollain tapaa aikaa hyvin. En ajatellut mitään sen enempään, vaan lähdin keittämään puuroa. Bussiin päästyäni aloin miettimään Italiaa ja niitä aamuisin tuulisia katuja. Ja kuinka kaikki Battagliassa asuvat nuoret kokoontuivat yhdessä saman pysäkin luo odottamaan bussia. En ollut oikeasti koskaan ennen ajatellut, kuinka paljon sielä oikeasti oli ihmisiä odottamassa kun taas Suomessa sama bussi kiertää melkein kaikki kylät. AH niitä aamuja ja niitä paikkoja sielä. Ne oli parhaita! <3 Katsoin bussin ikkunasta ulos ja näin ihmisiä sielä. Katsoin heitä silmiin ja he jotenkin muuttuivat sisäisesti ja ulkoisesti hyvin paljon. Jotkut näyttivät hyvin hyvin tuntemattomilta kun taas toiset näyttivät siltä, että olisin tuntenut heidät aina. Hetken vain katsoin ja yhtäkkiä kasvojen piirteet alkoivat muuttua enemmän ja enemmän. Sitten pystyin jopa melkein nimeämään ihmisiä. Se oli todella pelottavaa, koska eihän edessäni ollut oikeasti yhtään italialaista ystävääni. Siellä oli silloin vain minä ihan omana itsenäni ja muita tuntemattomia henkilöitä, jotka eivät oikeasti edes vilkaissut päälleni. Pitkältä tuntuneen bussi matkan jälkeen minun oli pakko puhkastava se pallo, missä olin. Kuitenkin vielä ensimmäisen tunnin jälkeenkin olo oli tosi horjuva, se lähti sitten kuitenkin onneksi jonkun ajan päästä.
Sellane päivä tällä kertaa. Ehkä jollain tapaa opettavainen, mutta pelottava. Muistakaa pitää huolta toisistanne ja kertokaa tärkeille ihmisille, että välitätte. Puhu ja kuuntele, sitä varten et ole yksin. Ystävät on ihania. Perhe on ihana. Elämä on ihanaa!
0 Comments
Koulut ovat alkanu ja oon ainaki ite tosi hyvin päässyt porukkaan mukaan ja tähän arjen rutiineihin. Mites muilla on mennyt? Toivottavasti hyvin! Tultiin tänne Tampereelle äitin kans 8.8, koska mun koulu alkoi sitten 9.8. Äiti oli myös täällä mun luona muutaman yön aluksi, että pääsen "alkuun". Musta se meni tosi kivasti tollei ja äitistä oli myös tosi kiva apu. Koulusta kun tulin sain vielä muutaman kerran ruoan suoraan nenän eteen, kun taas nykyään en sitä saa.. :D Eka päivä koulussa oli todella jännittävä, koska enhän mä tuntenut sieltä ketään. Aluksi mentiin meidän liikkasaliin. Siellä meidän rehtori puhu jotain ja meidät jaettiin ryhmiin. Siitä kohtaa muistan parhaiten abien ekan tervehdyksen meille! Ehkä vähän omalla tavalla, mutta ekaa kertaa siellä koulussa joku sai mut nauramaan. Abit siis tanssi Poika saunoo laulun tahtiin ja sitten lopuksi juoksivat vähän paljastavasti salista ulos.. :D Loppu päivä sitten meidän ryhmää ryhmäytettiin tanssimalla ja hassuja kuvia ottamalla yms. Parasta oli kuitenkin se, kun loppujen lopuksi kaikki ihmiset siellä olikin oikeasti niin rentoja ja aitoja niinkuin mulle oltiinkin sanottu. Ajattelin silloin, että en olisi paremmin voinut päättää koulun suhteen, eikä ensimmäisenä tullut mieleen, että minun pitäisi oikeasti alkaa joskus opiskelemaan. Nyt näin about 3 viikon jälkeen, kun koe viikkokin alkaa pian häämöttää, mulla on ihan sika kovat paineet kaikkien aineiden suhteen ja pää on ollut kipeä stressistä jo noin 2 viikkoa. En ole myöskään vielä päässyt opiskelun makuun, koska 4 kuukauden kesäloma on pitkä. Myös tämän jakson kurssit ei oikein ole innostanu mm. historia ja uskontokin on mulle jotenkin todella haastavaa, vaikka yläasteella tykkäsinkin siitä todella paljon. Mulla on myös luovaa ilmasutaitoa ja matikkaa tässä jaksossa. Musta tuntuu siltä, että lukion ja 9 luokan välissä pitäisi olla ainakin 3 luokkatasoa, koska lukio on minulle todella vaikeaa. Ylläaste oli aika helppoa ja se menin pienellä työllä, mutta lukio tuntuu jo näin alkuun todella tai oikeastaan liiankin ylitsepääsemättömältä Elämä täällä Tampereella on silti sujunut todella hyvin. Olen jatkanut täällä street tanssii ja ajattelin aloittaa nyt uudestaan sirkuksenkin, Sorin sirkuksessa. Täällä mulle tulee välillä tosi yksinäisiä tuntemuksia. Olen myös todella laiska, koska en jaksaisi viedä roskia taikka pestä pyykkejä, mutta se varmasti kuuluu vähän näin nuoren yksinasumiseen. Onneksi viikonloppuisin luonani on vieraillut jo Alajärveläisiäkin ystäviä, jotta saan vähän muutakin ajattelemista kuin yksinoleminen, pyykkienpesu, roskien vieminen, ruoan laitto ja mikä parasta koulukin jää silloin taka-alalle. Viime viikonlopun olin Alajärvellä ehkä vähän surullisissa, mutta jollain tapaa iloisissakin tunnelmissa. Tällä hetkellä kaverini on minun luona kyläilemässä koko viikonlopun. Ihan kiva sillai. :) Ensi viikonloppuna menen kaverini luokse Seinäjoelle ja sitä seuraavana viikonloppuna menen koulukaverini synttäreille Hämeenlinnaan. Sen jälkeen suunnitelmissa olisi palata Alajärvelle.. :) Pitää vielä vähän mutkutella lopuksi, koska tällä kertaa koneeni ei tarvinnut tehdä yhteistyötä iphone kanssa.. KOSKA puhelimeni poisti itse itsestään kaikki kuvani, joten tähänkään postaukseen ei tule nyt ainuttakaan kuvaa... Mutta noh.. Ei mua niinkään haittaa ne 4 000 selfieni, mutta kaikki kuvat, jotka olin ottanu Italiasta silloin, kun olin vaihdossa on nyt poissa.. Onneks ne on vielä mun pään sisällä muistissa, niin kaikki on melkein ihan okei.. :)
Nähdään taas pian! Ciao! <3 Heippa, pitkästä aikaa! Suomessa ollaan oltu jo kohta 2 kuukautta, se on ihan huima määrä. Kesälomakin on jo loppumassa. Minulla on enää kolme päivää lomaa ja sitten aloitan koulun Tampereen lukiossa, ilmaisutaitolinjalla. Kesälomani on myös mennyt todella hyvin, vaikka sää on ollut, mitä mahtavin! Olen nähnyt kavereitani, mennyt ja välillä tullut vain nukkumaan kotiin. Olimme myös 4 yötä siskoni Janinan luona Jyväskylässä kavereittemme kanssa. Olen ollut myös Reisjärvellä Opistoseuroissa ja ollut ison ajan myös Seinäjoella. Olen minä ihan ihan vähän töitäkin tehny. Olin Rokulipäivillä myymässä lakuja 2 päivää, mutta siihen se sitten jäikin. Tämän viikon olenkin sitten ottanut rennosti ja ollut melkeimpä vain kotona ja miettinyt tulevaisuutta.
Peruskoulu on pulkassa ja nyt oon "hukassa". Tiedän, että pitää jatkaa, mutta suunta on hukassa. Kaikki on outoa ja uusi jännää.. Tässä samalla kun kirjoitan tätä kuuntelen Suvivirttä. Yritän saada jonkun näköistä loma fiilistä, mutta se tuntuu jotenkin todella kaukaiselta! Onhan minulta alkanut oikeastaan jo huhtikuussa loma, mutta täällä Italiassa käyn vielä ensiviikonkin koulussa. Nyt minulla on hyvä olo, mutta samalla mietin minun numeroita, kuinka ne laski. Harmittaa, koska otin niin hyvin niskastani kiinni ja sain nostettua numeroni ennenkuin lähdin tänne, mutta kun silmä välttää niin johan numerot laskee. Mietin vain, että olisinko pystynyt pitämään ne numerot, jos olisin ollut vielä viimeisen jakson koulussa, enkä olisi lähtenyt tänne. Koska kaikki minun viimeisen jakson numerot olivat laskeneet! Olen todella pettynyt itseeni, vaikka ei pitäisi. Olen suorittanut peruskoulun hyvillä numeroilla, mutta silti minua harmittaa! Mietin todella paljon, että hyödyinkö tästä Italian vaihdosta niin paljon, että ei pitäisi edes miettiä minun todistustani. Vai olisiko ollut parempi, että olisin jäänyt Suomeen, jotta olisin pystynyt pitämään viimeisen jakson numerot? Hain Jyväskylän normaalikoulun lukioon, mutta luulen että se jäi vain haaveiksi, koska sinne on aika korkea keskiarvo raja. Odotan silti jännityksellä ja stressaan tällä hetkellä todella paljon, koska en olen kuin ilman päällä. Tällä hetkellä ei ole mitään mistä pitää kiinni. Mutta nyt on kesäloma, joten koulu jutut saa jonkun ajaksi jäädä! Tykkään nähdä maailmaa ja uutta elämää, joten tämä kuulostaa jännittävältä, mutta samalla haluaisin vain jatkaa peruskoulua samassa luokassa, ilman murheita ja huolia. En voi vain kuvitella, kuinka nopeasti ihmiset kasvaa! Olin vasta juuri ykkösluokalla ja katsoin, kuinka 6.-luokkalaiset käyttivät talvella "pillifarkkuja", eikä heillä edes ollut niiden alla sukkahousuja/pitkiksiä. Nyt olen itse menossa lukioon. Olen kasvamassa aikuiseksi. On myös outoa katsoa, kuinka muut ovat kasvaneet! Kun palaan Suomeen niin monella minun kaverillani on jo ajokortti. Samalla on siistiä, koska onhan minulla aina kuski, jotta pääsen käymään missä haluan. Samalla se on myös todella kauhestuttavaa.. En halua kasvaa, enkä halua, että muut kasvavat ja elämä muuttuu! Tässä on vähän takaisinheittoa 2k12. Ei ollut vielä minkäänlaista stressii, eikä tarvinnut miettiä, missä on huomenna. Silloin oli vielä isin ja äitin rakas pikkutyttö. Silloin oli myös todella jännää olla ulkona illalla kavereitten kanssa. Silloin suurin pelko oli, että äiti tietäisi, että olet ilman pipoa ulkona. Oli muka niiiin iso! :D Ensimmäisessä postauksessani sanoin, että "Tie vie ja minä kuljen sen mukana."
Nyt on taas sen hetki.. Mutta tekin, joiden elämä on muuttumassa, niin muistakaahan kaikki välillä pysähtyä kuuntelemaan itseänne! Ehditte sitten, kyllä vielä jatkaa sitä tietä. Ja jos tulee risteys, niin valitkaa se oikea tie. Ja jos se ei ollutkaan oikea reitti niin palatkaa ajassa taakseppäin ja valitkaa seuraavaksi oikea reitti! :) Ootte rakkaita ja tosi hauskaa kesää kaikille! Jos siellä ei paista aurinko, niin lähtekää ulkomaille tai menkää saunaan, tehkää lampusta aurinko ja syökää mansikoita ja juokaa pirtelöö! <3 Ciao! Minusta italialaisten ihmisten kielet näyttävät aivan samalta, kuin suomalaistenkin. Myös kitaran kielet näyttävät täällä aivan samalta. Mutta, jos mietitään italian kieltä oikein kielenä, niin se taas kuulostaa todella nopealta. Siinä on kyllä joitakin saman tyylisiä sanoja, kuin esimerkiksi englannissa. Luulen, että ne sanat ovat tulleet, jostai latinan kielestä! Okei, en tiedä, mutta voin sanoa niin, jotta minua luultaisiin viisaammaksi, mitä oikeasti olenkaan.. :D Tässä näemme kaksi aitoa ja oikeaa, italian poikaa ja kieltä. :D <3 Meillä on viikossa täällä se kolme tuntia italiaa viikossa. Italian tunneilla opetellaan myös paljon kaikkea Italian historiaa ja syödään leipää. Luulee, että meidän opettaja pelkää, että kuolemme nälkään täällä, koska hän kysyy joka päivä, että: "mitä söitte aamupalaksi?" ja antaa ruokaa nenän eteen. <3 Niin ihana! :D Mutta olemme nyt täällä ollessa oppineet aikamuotoja ja pronomineja. Sanoja meille ei kovin paljoa ole opetettu, kun taas minusta se olisi ollut ehkä se tärkein osuus, koska mitä teemme kieliopilla, jos emme tiedä mitään sanoja. Niin tosin tiedän, mikä on pieni hiiri ja mikä on tavallisen kokoinen hiiri italiaksi! Ja muistakaa, että Italiassakin tietokonehiiret ovat mouseja niin kuin englannissa. Ensimmäiseksi, kun tulin tänne kaverini alkoivat opettamaan minulle kaikkea rumaa. Onhan se todella hauskaa kuunnella, kun ulkomaalainen yrittää sanoa, jotain rumaa omalla kielellä. :D Joten osaan nyt vain rumia sanoja, enkä kovin pitkälle pääse sellaisilla sanoilla. Okei, kyllä osaan aamulla sanoa "buongiorno!" Ja myös kysyä esimerkiksi, että mitä kuuluu "come stai?" Ja vastata siihen "bene." :DDDD Olen myös osannut jo kauan toivottaa hyvää yötä "buonanotte." ja jos on oikein ihastunut siihen voi vielä lisätä "caro", jos henkilö on poika ja "cara", jos tyttö. Eli caro/cara tarkoittaa rakasta, jos sen laittaa tuon sanan perään. Osaan, myös jotenkin kertoa itsestäni. "Mi chiamo Jemina." = Minun nimeni on Jemina. "Ho sedici anni." = Olen 16-vuotias. "Sono finlandese." = Tulen suomesta. Luulen silti, että tällainen kielitaito ei kovin paljoa auta elämässä. :D Mutta on silti hyvin outoa, että kuitenkin lauseissa, mitä kuulee on paljon sellaisia sanoja, joita on kuullut. Ja joskus voi saattaa ymmärtääkkin jotain. Tässä on teille opettelemista ja jos haluatte saada kielen solmulle niin yrittäkääs sanoa "sopra la panca la capra campa, sotto la panca la capra crepa." Tai "Pisa pesa e pesta il pepe al papa, il papa pesa e pesta il pepe a Pisa" En myöskään sitten todellakaan tiedä, mitä nämä tarkoittavat.. :D Tästä aiheesta on minusta todella vaikea kirjoittaa, joten toivottavasti saitte, jotain irti! :D Ja kun aiemmin sanoin, kuinka kaverini opettivat ensimmäiseksi kaikki rumat sanat, niin en ole itsekkään tässä asiassa mikään puhdaspulmunen. :D Kuitenkin kaiken tämän jälkeen Suomi omistaa parhaimmat kielet, kielen ja muutenkin se on minusta kaikinpuolin hyvä maa! Nähdään! Ciao!
Elikkäs Padovan kaupungissa asuu on noin 1 000 000 asukasta. Itse asun Battaglia Termessä, joka kuuluu Padovaan. Kun taas täällä asuu noin 4 000 asukasta. Italialaisilla menee todella hyvin taloudellisesti. Italian talous on euroalueen kolmanneksi suurin. Kärjessä kuitenkin menee vielä Saksa ja Ranska. Kuntalaisten pääelinkeinot ovat metalli- ja kemianteollisuus. Minusta tämä Battaglia Terme, jossa minä asun on todella hiljaista ja rauhallista seutua. En silti tahtoisi elää täällä Italiassa, koska täällä ihmiset ovat mielestäni laiskoja. En myöskään tahtoisi koskaan laittaa tulevaisuudessa lapsiani tuollaiseen kouluun, koska se olisi heille liian raskasta eikä heille jäisi aikaa muulle. Myöskään tämä ruoka täällä ei kovinkaan paljoa houkuttelisi minua jäämään! :D Koulu Koulua käyn Monselicessä, J.F. Kennedy nimisessä koulussa. Mikä onkin tullut jo ilmi aiemmassa postauksessa. Koulussa on noin 900-1000 oppilasta. Täällä on myös niin paljon erilaisempi koulujärjestelmä. Oppilaat joutuvat maksamaan itse koulussa käynnin mm linja-auto liput ja kirjat, kun taas Suomessa maksetaan veroa, ja sillä koulussa käynnit. Itse en kovinkaan paljoa tykkää tästä koulujärjestelmästä. Ehkä vain siksi, koska olen tottunut Suomeen ja sen koulujärjestelmään, niin onhan tämä todella paljon erilaisempi. Voin sanoa, että meidän koulupäivät ovat nykyään ihan mukavia. Meillä on 7-9 tuntia viikossa liikuntaa, 3 tuntia italiaa ja 6 tuntia englantia. Loput ajat me sitten vietämme musiikkia kuunnellen ja mukavia puhuen koulun ulkopuolella olevassa baarissa.. Kaverini kertoi myös, että täällä kouluissa on myös oppilaskunta. He saavat päättää koulun asioista täällä samalla tavalla kuin suomessa. He saavat päättää juhlista ja asioista mitä koulussa pitäisi parantaa.. Italialaiset säännöt ovat outoja Niin kuin kerroin tuossa aiemmassa postauksessani niin tuo, että koulussa pitää olla pitkät vaatteet päällä on minusta niin tyhmää. Se varmasti tulikin jo selväksi! :D
ÄLÄ PYYDÄ KETSUPPIA! Yhtenä päivänä kun tultiin kotiin koulusta meillä oli ruokana spagettia. Noh.. Jeminahan sitten aikoikin kysyä ketsuppia, koska spagetti maistui siltä, että se olisi vain uitettu rasvassa/voissa. Niin minulle tuumattiin sitten, että "ei ketsuppia laiteta spagettiin", mutta lopuksi minun host-siskoni antoi kuitenkin minulle sitä.. Oli vain niin hauska ja samalla nolo tilanne. :D Minusta tuo pantti juttu on myös minulle oiva homma täällä! Koska pulloissahan ei niitä pantteja ole, mutta silloin ne maksavatkin vähemmän. Esimerkiksi Pepsi Maxi Zero, jossa on 0,33ml maksaa täällä vain 0,32 senttiä. Okei minulla ei ole kyllä minkään näköistä hajua, mitä se Suomessa maksaisi! :D Minusta nämä liikennesäännöt ovat täällä myös todella outoja ja ehkä vähän pelottaviakin! Mutta niistä kirjoitan eriin postaukseen. Eli kuulette musta vielä! Minusta poskipusuja pitäisi käyttää jokaisessa maassa! Minusta se on todella ihana tapa tervehtiä läheisiä, eikä se tarkoita että "rakastaa". Täällä taas! On ollut todella vaikea kirjoittaa mitään uusia postauksia, koska minun arki on vain mennyt eteenpäi, enkä ole tehnyt mitään sen kummenpaa. Arkeeni on kuulunut koulussa olemista, sängyssä makaamista, urheilua ja kaikenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Minua vähän harmittaa kun tätä on oikeasti enää 18 yötä jäljellä, enkä ole käynyt vielä paljoakaan koulun ja kodin ulkopuolella. Nämä housut täällä ovat yhtä paljon käytössä kun suomalaisilla Adidaksen verkkarit. Olin sen hetken "true italialainen", mutta kun irrotin otteeni näistä olin taas tavallinen suomalainen. En ole myöskään vielä päässyt yli siitä, että täällä koulussa on jonkunlainen ns pukukoodi.. Polvet ei saisi näkyä, eikä olkapäät ja avonaiset paidat ovatkin vasta vaarallisia täällä koulussa. Kaverillani oli myös yhtenä päivänä koulussa napapaita, josta hän saikin todella paljon katseita! Minusta tämä tuo enemmän itsetunto ongelmia, koska kaikkien pitäisi saada pukeutua, kuinka haluaa. Yhtenä päivänä yksi oppilas sanoi, kuinka joku opettaja oli antanut hänelle varoituksen, koska oli käyttänyt shortseja koulussa. Eli jos minä saisin päättää niin kouluihin saisi tulla, vaikka alasti jos se on itselle okei. Tällä on monena päivänä ollut 30 astetta lämmintä, joten voi vain kuvitella, kuinka ihmiset grillaantuu! Minusta se on myös todella typerää, että meille kerrottiin vasta viime viikolla siitä, että emme saisi käyttää shortseja tai toppeja, joten kuka haluaisi lähettää Suomesta tänne pitkähihaisia paitoja ja housuja? :D Kun taas tässä kuvassa olimme "true J.F. Kennedyläisiä opiskelijoita". Niin monilla täällä on myös kädet täynnä koruja (lankoja/naruja), joten tietenkin minunkin piti päästä mukaan fiilikseen ja tulin ostaneeksi sitten tuollaisen (narun). :D Tähän Eastpakin reppu/penaali villitykseen en ole vielä päässyt mukaan, mutta aion kyllä siihenkin päästä ennen kuin nokka on kohti Suomea! Minun ja kaverin Mars ja kokis rutiini on ollut loppu jo varmaan kaksi viikkoa! Ajattelimme, että emme voi syödä joka päivä samoja herkkuja, vaikka lomalla ollaankin. Joten aloimme käymään Lidlissä ostamassa herkkuja.. Ei vain! Syömme täällä oikeasti ihan hyvin. Nämä Lidlin jutskat ovat minusta paljon hygienisempia kuin suomessa, joten minusta nämä ovat parempia. Jes hienoa Jemina kerrankin jotain positiivista! :D Kauppojen asiakaspalvelusta en kovinkaan tykkää! Ainakin aina tässä samaisessa Lidlin kaupassa saa odottaa todella kauan, että pääsisi kassalle. Ensinnäkin jonoa on todella pitkästi ja kassoilla ei ole henkilökuntaa eikä paikkaa/liukuhihnaa mihin tavarat laitettaisiin, joten se tekee siitä myös hidasta. Joka päivä koulun jälkeen nykyisinkin vain kuuntelen musiikkia omassa sängyssä, syön jäätelöä tai urheilen. Minusta minulla on ihan hyvät vaihtoehdot. :D Tämä kuva on minun ihan lempparein. Ruma sana. Eilen tosin otin aurinkoa ja yritin lukea fysiikkaa. Mutta arvaatkaapas mitä? Jemina tietenkin unohti aurinkorasvan! Joten voitte vain kuvitella, mitä vaalea ihoiselle suomalaiselle tapahtuu.. Olen tämän koko päivän ja yön ollut kamalissa kivuissa, koska polttaa joka paikkaan.. Minusta parempi vaihtoehto olisi ollut olla alasti koulussa kuin vaatteet päällä! :D Muistakaa, rakastakaa vihollistanne, koska teistä voi joskus oikeasti tulla todella hyvät kaverit! Olen todella ylpeä, että lähdin juuri tämän tytsyn kanssa tänne. Olemme nykyään niin paljon läheisempiä.. Mietimme yhtenä päivänä, että jos olisimme lähteneet tänne oman parhaan kaverin kanssa, niin emme olisi oikeasti voineet kokea kaikkea tätä. Se olisi ollut niin paljon erilaisempaa. Olen nyt oppinut tuntemaan ihmisen, jonka kanssa en koskaan ole ollut mitään parhaita kavereita, mutta nyt hän on minulle tärkeä! Tämä on mageeta! Tässä on vielä muutama kuva ennen palamista! :D Olen oikeasti todella onnellinen täällä! On myös todella ristiriitaiset ajatukset, koska en tiedä haluaisinko koskaan lähteä.. Mutta nähdään 18 yön päästä.. Näihin tunnelmiin tänään! Ciao! Nyt aion kertoa tän maan ruokakulttuurista ja mitä oon oikeesti syöny täällä! Lupaan, että tää ei jää viimeseksi ns ruoka postauksesi, koska minulla ei ole vielä kovinkaan paljoa kerrottavaa eikä myöskään näytettävää! Täällä Italiassa syödään noin 3 kertaa päivässä, mutta jokaisella ruualla on paljon syömistä/syötävää.. Täällä ei myöskään saa ns myöhästyä ruokailusta tai muuten saa kuulla kunniansa! :D Tää tässä on minun joka päiväinen aamupala. On myös kiva huomata, kuinka täällä aamuisin laitetaan pöydälle tuollainen ns eväsliina. Kun taas muina ruokahetkinä syödään ihan pöytäliinan päällä. Siellä koulussahan ei syödä kunnon ruokaa. Siellä on vain se kone mistä saa ostettua jotain. Joten minulle ja kaverilleni on tullut nyt tapa! Joka päivä ostamme Marssii ja kokista. Tän kuvan olen ottanut toisena koulupäivänä ja ostin vahingossa tuollaisen Kismetin ja vielä 70% tummaa, niin annoin sen sitten kaverilleni, koska en itse tykännyt siitä. Kun pääsemme koulun jälkeen kotiin klo 14.00 niin menemme aina ensimmäisenä ruokapöytään. Kaikki on katettu aina valmiiksi. Jopa lautasella on omat ruuat, joten emme saa itse valita, kuinka paljon haluamme syödä. Mutta tämä on silti minusta todella ihana tapa. Tuntuu, että täällä välitetän!:D Kuten varmaan huomaattekin syvän lautasen alla on toinen lautanen.. Joo ehei se ei ole siellä turhaa koristeena, vaan siihen laitetaan toista ruokaa ensimmäisen ruuan jälkeen. (Ensimmäisen ruoan jälkeen olen yleensä niin täynnä, että minä en kovin useasti ole tarvinnut tuota toista lautasta.) Nämä ruoat ihan menee, mutta maistakaas pastaa jonka sisälle on tungettu jotai kalaa tai pinaattia. Ai, että se tunne kun puraisee sitä ja se oikein leviää suuhun! En tykkää.. En myöskään kovinkaan paljoa tykkää tästä leivästä täällä! Joka puolella on vain "pulla leipää" ja minultakin jo loppui ruisleivät, jotka olin tuonut Suomesta. (Mutta hei Jemina maassa maan tavalla!) Tässä on meidän iltapala, jonka me yleensä syömme klo 19.00, jonka jälkeen päivän syömiset ovat syöty. Rakastuin myös tuohon paistettuun kurkkuun, johon oli laitettu tonnikalaa ja jotain mätitahnaa/kermaa/smetanaa.. :D En ole kovinkaan tykännyt täällä tästä ruoasta, mutta tämä vei kyllä mun kielen! :D Ensinnäkin sain ensimmäistä ja ehkä viimestä kertaa perunoita . Toisenakin rakastan ABC:n Metsästäjänleikettä, ja tämä maistui aivan siltä, mutta ilman sienikastiketta! Minusta on myös todella outoa ajatella, että mmm.. Italia on pizza maa! Nämä ei näytä minun silmään kovinkaan herkullisilta. Yhtenä päivänä kävimme ystäväni kanssa syömässä. Eikä se tietenkään mennyt kuin strömsössä, koska nämä myyjät ei osaa täällä englantia, joten.. :D Mutta siis maksoimme enemmän "ruoasta" mitä olisi pitänyt ja saimme myös vähemmän sitä. Mutta tämä satsi riitti kyllä kahdelle aivan tosi hyvin! Tässä asiassa olen muiden ihmisten kanssa samaa mieltä! Täällä jätskit maistuu oikeasti hyvältä ja niin erilaiselta kuin Suomessa. Lopuks haluaisin vielä kertoa minun nykysiä fiiliksiä painottuen tuohon ruokaan. Eli minusta tuntuu jotenkin todella pahalta se, että syödään täällä niin paljon kerrallaan. Kun minun pitäisi taas ajatella täällä tätä ruokaa vähän erillä tavalla. Minun päässä vaan pyörii, että tohdinko syödä kerralla niin paljon vai tahdonko, että minulle tulee niin valtava nälkä! Minulla on myös ollut jo pari viikkoa maha koko ajan kipeä. Jos olen syömättä se sattuu ja jos syön se sattuu.. Jos makaan sattuu ja jos istun sattuu, mutta välillä seisoessa se on ihan okei. "Nukkuessa en tunne kipua, mutta herätessä alkaa painajainen.." Oon ollu ehkä vähä kipeempi tuollon kun oon ottanut tuon kuvat. Se kertoo kyllä aika hyvin asian, mutta ehkä vähän liioteltuna! :D Mutta minulla on silti mennyt tosi "mallikkaasti" ja hyvin. :) Ciao! Minua on alkanut niin ahistamaan ja ärsyttämään nämä koulupäivät täällä! En ole vain sellainen ihminen, joka voi vain istuu ja laskea samoja tiilijä monta kertaa päivässä. Haluaisin nähdä maailmaa, mutta olen päivät pitkät vankileirillä. Meillä on vapaa tunteja koulussa melkein koko ajan. Parhaimpina päivinä meillä on vain 2 oppituntia. Loput ajasta meidän pitäisi istua kirjastossa eli about 4tuntia. Koulun rajojen ulkopuolellahan ei missään nimessä saisi mennä, koska koulun aikana ei saisi poistua edes koulun ovesta katsomaan millainen sää ulkona on. Mutta kun vietämme niin paljon aikaa kirjastossa eikä meille ei ole kerrottu mitä saamme ja emme saa tehdä siellä, joten välillä me pidämme kisakatsomoa, piirrämme tai välillä jopa opetan kaverilleni jonkkaamista. En sitten tiedä mitä opettajat ajattelevat, mutta ei ainakaan tanssita ja kuunnella musiikkia käytävillä niinkuin ensimmäisellä viikolla! No nyt ku oon päässyt aukasemaan vihasolut niin voisin mennä asiaan! Elikkäs ajattelin raapustella vähän, koska olen ollut koko tämän päivän kotona. eilen olin koulussa yksin, koska kaverini oli kipeänä kotona. Lähdin kuitenkin katsomaan vähän paikkoja, vaikka niinhän en olisi saanut tehdä. Ajattelin etsiä välillä jotain ns modernia. Koulun jälkeen kävin juoksemassa, koska ajattelin, että se toisi minulle niin paljon paremman olon. Koska minusta tuntuu, että tämä koulu vie niin paljon enemmän ihmisestä kuin antaa. "Mielenterveys heikkenee ja aivot surkastuu.." :D Musta tuntuu että jokaisessa postauksessa on ainakin yksi graffitti kuva. Mutta rakastan vaan näitä niin paljon. Nää on niin mageita! Minusta tuntuu, että minun pitäisi pystyä kirjoittamaan ja ottamaan parempia kuvia. Mutta nyt lähden ulos ettei mun pää hajoo! Ciao! Nyt kun mulla on aikaa kirjoittaa kuulumisia, niin mähän kirjoitan! Mun host-sisko on tällä hetkellä Milanossa, Shawn Mendesin keikalla. Ja kun mä olen jo käynyt puistossa jonkkaamassa ja vähän juoksemassa. Illalla lähden kavereitteni kanssa Monseliceen. :) Napsin samalla vähän kuvia kun juoksin, joten nämä kuvat on ns juosten.. otettu. Jotenkin rakastan tälläistä katutaidetta, vaikka luulen että tän on tehnyt joku, joka on ollut vääräs paikas väärään aikaan. Kävin italialaisten ystävieni kanssa myös Padovassa tällä viikolla. Kävimme vähän shoppailemassa ja maistoin myös Bubble teetä. Muhun se ei oikein uponnut! (oisin halunnu laittaa tähä väliin siitä kuvan, mutta tää mun kone ei suostunu siihe..) Tässä on huono ystäväni latte. Niinkuin olen sanonut jo, mutta rakastan tätä kaikkea vanhaa täällä. Viikot ovat vierineet täällä ihan omalla voimalla! On niin outoa ajatella, että olen ollut täällä jo 3 viikkoa! On myös todella hauska ajatella, että näinkin ujo ihminen tuntemattomien seurassa voisi saada näin paljon uusia ystäviä. Tykkään olla täällä ystävieni kanssa, koska heidän seurassa on aina niin rento olla ja voi puhua mitä vain jopa huonollakin englannilla. Eniten olen täällä oppinut ehkä hyväksymään muut ja itseni! On todella kiva nähdä täällä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä maailmassa oikeasti onkaan. Toivon, että kun palaan Suomeen ajatusmaailmani pysyy samanlaisena, kuin nytkin. Mutta nyt vielä nautitaan ja eletään unelmia! Ciao! Terveisin: kaiken aikaa töherttävä Jemina.
|
Olen 16-vuotias tyttö Etelä-Pohjanmaalta. Blogissani kerron Italian vaihdostani, uudesta ja jännästä tulevaisuudesta ja arjen kömmähdyksistä. Archives
September 2017
Categories |