Koulut ovat alkanu ja oon ainaki ite tosi hyvin päässyt porukkaan mukaan ja tähän arjen rutiineihin. Mites muilla on mennyt? Toivottavasti hyvin! Tultiin tänne Tampereelle äitin kans 8.8, koska mun koulu alkoi sitten 9.8. Äiti oli myös täällä mun luona muutaman yön aluksi, että pääsen "alkuun". Musta se meni tosi kivasti tollei ja äitistä oli myös tosi kiva apu. Koulusta kun tulin sain vielä muutaman kerran ruoan suoraan nenän eteen, kun taas nykyään en sitä saa.. :D Eka päivä koulussa oli todella jännittävä, koska enhän mä tuntenut sieltä ketään. Aluksi mentiin meidän liikkasaliin. Siellä meidän rehtori puhu jotain ja meidät jaettiin ryhmiin. Siitä kohtaa muistan parhaiten abien ekan tervehdyksen meille! Ehkä vähän omalla tavalla, mutta ekaa kertaa siellä koulussa joku sai mut nauramaan. Abit siis tanssi Poika saunoo laulun tahtiin ja sitten lopuksi juoksivat vähän paljastavasti salista ulos.. :D Loppu päivä sitten meidän ryhmää ryhmäytettiin tanssimalla ja hassuja kuvia ottamalla yms. Parasta oli kuitenkin se, kun loppujen lopuksi kaikki ihmiset siellä olikin oikeasti niin rentoja ja aitoja niinkuin mulle oltiinkin sanottu. Ajattelin silloin, että en olisi paremmin voinut päättää koulun suhteen, eikä ensimmäisenä tullut mieleen, että minun pitäisi oikeasti alkaa joskus opiskelemaan. Nyt näin about 3 viikon jälkeen, kun koe viikkokin alkaa pian häämöttää, mulla on ihan sika kovat paineet kaikkien aineiden suhteen ja pää on ollut kipeä stressistä jo noin 2 viikkoa. En ole myöskään vielä päässyt opiskelun makuun, koska 4 kuukauden kesäloma on pitkä. Myös tämän jakson kurssit ei oikein ole innostanu mm. historia ja uskontokin on mulle jotenkin todella haastavaa, vaikka yläasteella tykkäsinkin siitä todella paljon. Mulla on myös luovaa ilmasutaitoa ja matikkaa tässä jaksossa. Musta tuntuu siltä, että lukion ja 9 luokan välissä pitäisi olla ainakin 3 luokkatasoa, koska lukio on minulle todella vaikeaa. Ylläaste oli aika helppoa ja se menin pienellä työllä, mutta lukio tuntuu jo näin alkuun todella tai oikeastaan liiankin ylitsepääsemättömältä Elämä täällä Tampereella on silti sujunut todella hyvin. Olen jatkanut täällä street tanssii ja ajattelin aloittaa nyt uudestaan sirkuksenkin, Sorin sirkuksessa. Täällä mulle tulee välillä tosi yksinäisiä tuntemuksia. Olen myös todella laiska, koska en jaksaisi viedä roskia taikka pestä pyykkejä, mutta se varmasti kuuluu vähän näin nuoren yksinasumiseen. Onneksi viikonloppuisin luonani on vieraillut jo Alajärveläisiäkin ystäviä, jotta saan vähän muutakin ajattelemista kuin yksinoleminen, pyykkienpesu, roskien vieminen, ruoan laitto ja mikä parasta koulukin jää silloin taka-alalle. Viime viikonlopun olin Alajärvellä ehkä vähän surullisissa, mutta jollain tapaa iloisissakin tunnelmissa. Tällä hetkellä kaverini on minun luona kyläilemässä koko viikonlopun. Ihan kiva sillai. :) Ensi viikonloppuna menen kaverini luokse Seinäjoelle ja sitä seuraavana viikonloppuna menen koulukaverini synttäreille Hämeenlinnaan. Sen jälkeen suunnitelmissa olisi palata Alajärvelle.. :) Pitää vielä vähän mutkutella lopuksi, koska tällä kertaa koneeni ei tarvinnut tehdä yhteistyötä iphone kanssa.. KOSKA puhelimeni poisti itse itsestään kaikki kuvani, joten tähänkään postaukseen ei tule nyt ainuttakaan kuvaa... Mutta noh.. Ei mua niinkään haittaa ne 4 000 selfieni, mutta kaikki kuvat, jotka olin ottanu Italiasta silloin, kun olin vaihdossa on nyt poissa.. Onneks ne on vielä mun pään sisällä muistissa, niin kaikki on melkein ihan okei.. :)
Nähdään taas pian! Ciao! <3
0 Comments
|
Olen 16-vuotias tyttö Etelä-Pohjanmaalta. Blogissani kerron Italian vaihdostani, uudesta ja jännästä tulevaisuudesta ja arjen kömmähdyksistä. Archives
September 2017
Categories |