..Aamulla kun aukaisin silmäni kaikki tuntui todella oudolta. Olin nähnyt unta ihan oudoista ihmisistä,. Se ei ollut kuitenkaan ihan kauheasti haitannut untani, koska olin kuitenkin nukkunut pitkästä jollain tapaa aikaa hyvin. En ajatellut mitään sen enempään, vaan lähdin keittämään puuroa. Bussiin päästyäni aloin miettimään Italiaa ja niitä aamuisin tuulisia katuja. Ja kuinka kaikki Battagliassa asuvat nuoret kokoontuivat yhdessä saman pysäkin luo odottamaan bussia. En ollut oikeasti koskaan ennen ajatellut, kuinka paljon sielä oikeasti oli ihmisiä odottamassa kun taas Suomessa sama bussi kiertää melkein kaikki kylät. AH niitä aamuja ja niitä paikkoja sielä. Ne oli parhaita! <3 Katsoin bussin ikkunasta ulos ja näin ihmisiä sielä. Katsoin heitä silmiin ja he jotenkin muuttuivat sisäisesti ja ulkoisesti hyvin paljon. Jotkut näyttivät hyvin hyvin tuntemattomilta kun taas toiset näyttivät siltä, että olisin tuntenut heidät aina. Hetken vain katsoin ja yhtäkkiä kasvojen piirteet alkoivat muuttua enemmän ja enemmän. Sitten pystyin jopa melkein nimeämään ihmisiä. Se oli todella pelottavaa, koska eihän edessäni ollut oikeasti yhtään italialaista ystävääni. Siellä oli silloin vain minä ihan omana itsenäni ja muita tuntemattomia henkilöitä, jotka eivät oikeasti edes vilkaissut päälleni. Pitkältä tuntuneen bussi matkan jälkeen minun oli pakko puhkastava se pallo, missä olin. Kuitenkin vielä ensimmäisen tunnin jälkeenkin olo oli tosi horjuva, se lähti sitten kuitenkin onneksi jonkun ajan päästä.
Sellane päivä tällä kertaa. Ehkä jollain tapaa opettavainen, mutta pelottava. Muistakaa pitää huolta toisistanne ja kertokaa tärkeille ihmisille, että välitätte. Puhu ja kuuntele, sitä varten et ole yksin. Ystävät on ihania. Perhe on ihana. Elämä on ihanaa!
0 Comments
Leave a Reply. |
Olen 16-vuotias tyttö Etelä-Pohjanmaalta. Blogissani kerron Italian vaihdostani, uudesta ja jännästä tulevaisuudesta ja arjen kömmähdyksistä. Archives
September 2017
Categories |