Kun astuin ensimmäistä kertaa täällä Italiassa bussiin kuolin melkein siihen tunkkaseen hajuun, mikä siellä leijaili. Toiseksi kun päästiin kouluun tuli seuraava shokki. Koulu näytti ulkoa ja sisältä ihan vankilalta tai kauppojen takahuoneilta. Mun mielestä ehkä paras kohta koko koulussa on tää kyltti! Täällä koulussa opettajilla ei ole omaa huonetta/luokkaa vaan he ovat välituntisin käytävällä omilla pöydillä. Tässä on meidän luokan ovi ja käytävä. Mun mielestä tämä näyttää tosi epämukavalta. Minusta Suomen koulut käyvät niin paljon edellä tekniikassa, koska täällä ei ole älytauluja. Minusta on todella outoa myös se, että luokan seinillä ei ole minkäänlaisia tauluja eikä julisteita. Ärsyttävintä on kuitenkin se, että kelloja ei näy seinillä! Ei edes käytävillä. Täällä Italiassa pidetään heti aamulla kolme tuntia putkeen. Minusta on myös outoa, että oppilaat kuuntelevat opettajia ja ovat kaikki tunnit hiljaa. Kun taas Suomessa opettajat kysyvät välillä erilaisia kysymyksiä oppilailta. Oppitunnin jälkeen oppilaat pysyvät paikoillaan samassa luokassa ja opettajat vaihtavat luokkaa, kun taas Suomessa se on toisteppäin. Kolmen tunnin jälkeen on 15 minuutin tauko/välitunti, jolloin jotkut oppilaat pelaavat korttia ja jotkut käyvät ostamassa ns ruokakoneesta jotain suuhun pantavaa esim. sipsiä tai suklaapatukan. Tässä koulussa ei ole ollenkaan ruokatuntia. 15 minuutin tauon jälkeen alkaa heti seuraavat tunnit välittömästi! Tunteja on niin pitkään yhteen kunnes koulu loppuu. On myös todella outoa se, että täällä käydään myös lauantaisin koulussa, vaikka tunteja tulee jo viikossa enemmän kun Suomessa. Kaverini kanssa ensimmäiset päivät olimme vain tunneilla. Välillä me kuuntelimme musiikkia välillä Italialaisten opettajien raivoamista. Käytimme kyllä myös välillä tunteja oikeasti hyödyksi, koska luimme fysiikan kirjaa, jonka opettajamme antoi kun olimme vielä Suomessa. Perjantaina lähdimme Ranskalaisten ja yhden meidän Italialaisen opettajan kanssa käymään Moncelisessä. Siellä kiertelimme 4 tuntia ja kuuntelimme, kun opettajat kertoivat ranskaksi tarinoita vanhoista kirkoista ja nähtävyyksistä. Minusta oli aika farssi keikka, koska emme ymmärtäneet mitään, mutta näimme ainakin aurinkoa niin paljon, että ensimmäistä kertaa valkoinen Jemina olikin punainen naamasta ja niskasta! :D Meille kerrottiin, että tästä veneet kulkevat Venetsiaan. Oikeastaan muuta meille ei sitten kerrottukkaan eikä ymmärretty sitä ranskaa. Tykkään todella paljon kaikesta vanhasta, joten tämä osa Monceliseä, jossa olimme oli minulle todella huippu paikka! Minulle ja kaverilleni tämä päivä oli yksi elämämme hienoimmista! Olen oppinut täällä tämän viikon aikana niin paljon arvostamaan enemmän Suomea ja sen kulttuuria! Minusta on tärkeää, että tuntien välissä on välitunti, jolloin oppilaat voivat ottaa vähän happea opiskelusta. Minusta myös ruoka on todella todella tärkeää, koska silloin verensokeri tasaantuu ja pystyy keskittymän paremmin opetukseen.
Olen myös sitä mieltä, että kaikille maan asukkaille pitäisi opettaa englantia, koska se on tärkeää että jokainen ymmärtää toista edes jollain kielellä. Minusta myös kaikkien vaalea ihoisten, jotka eivät ole tottuneet aurinkoon pitäisi muistaa pitää aurinkorasvaa mukana ja myös laittaa sitä iholle! :D
3 Comments
Lähdettiin kaverini Millan kanssa vaihtoon tänne Italiaan Lauantaina 15.4. Olemme täällä 2 kuukautta. Tämä on Erasmus projektiin kuuluva vaihto. Käymme täällä Italiassa koulua ja elämme maassa tämän maan kulttuurin tavalla. Koska lähdettiin aamulla aikaisemmin, kun olisi pitänyt niin ehdimme käymään Seinäjoen ABC:llä aamu Tazzalla. Sen jälkeen kiiruhdimmekin juna asemalle. En vielä tässäkään vaiheessa vielä kovinkaan ymmärtänyt, että minne olen lähtenyt. Ajattelin vain, että "tie vie ja minä kuljen mukana." Sain äitiltä tälläisen pienen enkelin mukaani, jotta se suojelisi minua minne sitten ikinä joutuisinkin. Junaa odotellessa me saatiin myös pientä hymyä Janinan kanssa, eikä murehdittu vain tulevaa. Junassakaan en vielä osannut käsitellä asiaa ja ymmärtää, että 2 kuukautta on oikeasti todella pitkä aika ja että olisin kohta noin 3000km päässä Suomesta ja omasta kotoa. Surullistahan oli nähdä kun perhe ja poikaystävä heiluttaa junan ikkunasta, mutta samalla se oli todella vapauttavaa! Tässä kohtaa pukeuduin vielä villapaitaan ja takkiin. Vasta sitten kun astuin lentokoneeseen kaikki alkoivat vasta valkenemaan! Mietin vain, että "tästä se lähtee ja että ikävä tulee ihmisiä ja koko Suomea." En myöskään ole ollut koskaan ennemmin lentokoneessa, joten siinä tuli jo ensimmäinen shokki, mutta hyvin siitäkin selvittiin! :) Olen aina halunnut ottaa itse tälläisen kuvan ja nyt se on tässä. Meidän piti myös kaverini kanssa vaihtaa lentokonetta Saksassa Frankfurtissa. Jännitimme sitä todella paljon, mutta minusta se meni todella helposti, vaikka meillä olikin aika kiire sillon seuraavaan koneeseen. Meillä oli ollut jo pitkä päivä siihen mennessä, joten välillä koneessa lepäsimme ja välillä sitten taas nauroimme hullunlailla. Me myös jännitimme silloin vähän perheeseenkin tuloa.
Pääsin kuitenkin ehjänä Italiaan. Perhe otti minut hyvin vastaan, vaikka he eivät minulle paljoa puhunutkaan, koska he eivät osanneet englantia kovinkaan hyvin tai ei oikeastaan ollenkaan. Huomasin silti heidän eleistä ja olemuksesta, että he tykkäsivät. Kaveristani en ole kovinkaan paljoa sen jälkeen kuullut, koska hän meni eriin perheeseen, mutta luulen että hänelläkin on mennyt todella kivasti. |
Olen 16-vuotias tyttö Etelä-Pohjanmaalta. Blogissani kerron Italian vaihdostani, uudesta ja jännästä tulevaisuudesta ja arjen kömmähdyksistä. Archives
September 2017
Categories |